Me olemme erilaisia

Share

97. Kerran siellä oli eräs suuri plantaasi, minulle kerrottiin, jossa heillä oli paljon orjia. Ja orjakauppias tuli sinne, ja sanoi: "Minä haluaisin katsella sinun orjiasi."
Orjien isäntä sanoi: "Minulla on heitä noin sata. Käy heidät läpi."
Ja hän näki heidät kaikki. He olivat surullisia. Heidät oli tuotu Afrikasta. He eivät koskaan palaisi takaisin. He ruoskivat heitä ja laittoivat heidät työskentelemään, koska he eivät halunneet tehdä töitä. He olivat surullisia. He olivat poissa isänsä, ja äitinsä, aviomiehensä, vauvojensa, ja kaikkien luota. He eivät enää koskaan näkisi heitä. He olivat oudolla maalla. He eivät enää koskaan näkisi rakkaitaan.
Mutta he huomasivat yhden nuoren kaverin siellä. Oi, hänen rintansa oli ulkona, hänen leukansa pystyssä. Heidän ei tarvinnut ruoskia häntä. Hän oli joka kerta oikeassa paikassa. Tuo orjakauppias sanoi: "Minä haluaisin ostaa tuon orjan."
Isäntä sanoi: "Hän ei ole myynnissä."
Orjakauppias sanoi: "Mikä tekee hänet niin erilaiseksi? Onko hän noiden muiden pomo?"
Isäntä sanoi: "Ei, hän on vain orja."
Orjakauppias sanoi: "Ehkäpä sinä syötät häntä vähän paremmin, kuin noita muita?"
Isäntä sanoi: "Ei. Hän syö tuolla keittiössä heidän muiden kanssa. Hän on vain orja."
Orjakauppias sanoi: "Mikä tekee hänet niin erilaiseksi noista muista?"
Isäntä sanoi: "Minä ihmettelin sitä itsekin kerran. Mutta minä sain selville, että hänen kotimaassaan, hänen isänsä on päällikkö, heimon kuningas. Ja hän tietää, että hän on kuninkaan poika. Hän käyttäytyy, kuten kuninkaan poika."
Ystävät, me olemme syntisessä maailmassa. Naiset, te olette Kuninkaan tyttäriä. Veljet, te olette Kuninkaan poikia. Käyttäytykäämme kuten Kuninkaan pojat ja tyttäret, juuri tässä maailmassa. Älkää olko kuten he, heidän tapaansa. Me olemme erilaisia. Me tulemme... Me olemme toisesta... Me olemme muukalaisia täällä. Me olemme pyhiinvaeltajia. Käyttäytykäämme, toimikaamme erilailla, olkaamme erilaisia, olkaamme kuten ylhäällä taivaassa.

98. Joitain päiviä sitten vaimoni ja minä, ennen kuin me tulimme tänne, me menimme erääseen supermarkettiin. Me näimme naisen, jolla oli hame päällä. Meda sanoi: "Eikö se ole outoa, tuo nainen?" Hän sanoi: "Billy, minä haluan kysyä sinulta jotain. Minä tunnen joitakin noista naisista. He laulavat kuoroissa näissä kirkkokunnallisissa seurakunnissa. Miksi meidän ihmisemme..."
Minä sanoin: "Kultaseni. Katsohan, katsohan. Me emme ole tästä maailmasta. Näetkö? Kun minä menen Saksaan, Saksalla on omat tapansa. Kun minä menen Suomeen, sillä on omat tapansa. Minä menen muihin maihin, heillä on omat tapansa." Ja minä sanoin: "Amerikka, sillä on omat tapansa."
Mutta minä sanoin... Hän sanoi: "No, emmekö me ole amerikkalaisia?"
Minä sanoin: "Emme, kultaseni. Me emme ole amerikkalaisia; me olemme kristittyjä. Me elämme täällä, varmasti. Maana, tämä on meidän." Mutta minä sanoin: "Me olemme kotoisin ylhäältä. Niinpä meidän naisemme täytyy käyttäytyä, kuten siellä. Meidän täytyy käyttäytyä, kuten siellä ylhäällä. Siitä syystä me emme toimi, kuten maailman ihmiset. Me olemme erilaisia."

From That Time - 62-0713 - William Branham