Eläimellä ei ole sielua... Mutta ihmisellä on sielu. Ja niinpä, tuo sielu on osa Jumalaa. Ja jopa silloinkin, kun se on langenneessa tilassa, siltikin se on kaikkein suurin laji kaikista maan lajeista, se on ihminen. Ja sitten saakaapa hänet yhteyteen hänen Tekijänsä kanssa, se melkein tekee hänestä supermiehen, koska hän on Jumalan poika. Hän tulee tutuksi Tekijänsä kanssa, kaiken Luojan kanssa. Ja sitten, kun tuo ihminen siellä, ollen tuttu Tekijänsä kanssa, tulee osaksi Tekijäänsä, tulee jälleen yhteyteen Tekijänsä kanssa, jokainen Jumalallinen Sana tulee eläväksi todellisuuseksi hänelle, ja hän uskoo sen. Ei ihme, että ihmiset eivät usko Jumalalliseen parantumiseen tänä päivänä. Heillä ei ole mitään, millä uskoa. Siihen saakka, kun Jumala tulee ihmis-sydämeen, ihminen ei ole yhtään parempi kuin eläin. Hänen järkeily, hän ajattelee sen kaiken perusteellisesti "Kuinka tämä voi olla niin?" Ja hän selittää sen kaiken juurta jaksaen. Mutta kun Jumala koskaan ottaa Hänen asemansa ihmis-sydämessä, kaikki järkeily katoaa pois, ja Jumala tulee ensimmäiseksi. Aamen.
Fellowship By Redemption - 55-0403 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti