Jumala on vaihtelevuuden Jumala. Hänellä on isoja kukkuloita ja pieniä kukkuloita. Hänellä on tasankoja, jokia, vuoria, ruohikoita. Hänellä on pieniä puita, isoja puita, valkoisia kukkia, sinisiä kukkia, punaisia kukkia. Hänellä on... Hänellä on vaihtelevuutta ja Hänen kansansa on vaihtelevainen; ja Hän tekee sen kaiken Omaksi mielihyväkseen. Katsokaapa--katsokaapa maata. Te voitte nähdä, mitä Jumala rakastaa, ja se on se, mitä tulee olemaan ylösnousemuksessa. Oi, minä olen niin iloinen siitä, ettekö tekin? Ajatella, että jonain päivänä me näemme Hänet sillä tavalla, kuin Hän on. Joku sanoi kerran, jokin aika sitten: "Veli Branham, tulemmeko me tuntemaan--tulenko minä tuntemaan minun äitini?" "Sinä et tule ainoastaan tuntemaan äitiäsi, vaan sinä tulet tuntemaan kaikki äidit. Sinä tulet tuntemaan kaikki." "Oi," hän sanoi: "sehän on naurettavaa." "Oi, ei, ei. Kirkastusvuorella, Pietari, Jaakob ja Johannes eivät ollet koskaan nähneet Moosesta eikä Eliaa, mutta kun he olivat innoituksen alla, he tunnistivat heidät niin pian kuin he vain ilmestyivät ja he eivät olleet nähneet heitä." Onko se totta? Vaan me tulemme tuntemaan toisemme. Älkää murehtiko siitä, te tulette tietämään sen.
Abraham - 56-1208 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti