180. Nooa meni sisään. Hän seurasi Jumalan tahtoa. Jumala sulki oven hänen perästään, mutta siellä ei satanut ollenkaan seuraavaan seitsemään päivään. Minä ihmettelen, mitä Nooa ajatteli, koko sen ajan siellä sisällä? Nooa, istumassa arkissa, ovi suljettuna. Hän ajatteli: "Hetkenä minä hyvänsä, lapset, te kuulette sen. Me vedämme luukun, kannen kiinni täältä ylhäältä." He olivat siellä ylimmäisessä kerroksessa, tiedättehän. Eläimet olivat alimmaisessa, linnut seuraavassa, ja he olivat ylimmmäisessa kerroksessa. Tuo aurinko... "Oi, aamulla, siellä tulee olemaan--siellä tulee olemaan jotain, hämärtyvää, sade on tuleva." Mutta, seuraavan aamuna nousikin aurinko.
182. Jotkut ihmiset, jotka uskoivat uskoivat jotenkin puolinaisesti Nooaa, saattoivat mennä sinne ja seistä arkin ympärillä, sanoen: "Tiedätkö mitä? Tuo vanha mies on saattanut olla oikeassa. Meidän on parempi seistä täällä." No, sitten he näkivät virheen.
Jumalan profeetat eivät tee virheitä. Jumalan Sana ei voi pettää.
182. Te kuulitte minun saarnaavan Joonasta menossa Niiniveen. Sanottiin, että hän oli luopio. Hän ei varmastikaan ollut. Hän oli juuri Jumalan tahdossa. Tarkalleen. Hänellä oli Herran Sana, ja hän kulki suoraan Sinne.
The Conflict Between God And Satan - 62-0531 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti