11. No niin, oletteko te kaikki innoissanne aloittaaksenne nyt Uuden Vuoden? Aamen! Mennään suoraan Uuteen Vuoteen. Me haluamme aloittaa sen oikein, palvellen Herraa. Kuinka moni nousi ylös tänä aamuna ja kiitti Häntä vanhasta vuodesta ja mitä kaikkea se merkitsi, ja pyysi Häneltä, "Unohtamaan menneen"? Niinpä, me teimme niin petin äärellä, kun me heräsimme, ja sitten tulimme pöydän ääreen ja missä meillä on tavallisesti perhealttari, jossa me kokoonnumme pöydän ympärille ja rukoilemme.
Ja niinpä me yritämme aina tehdä sen tavaksi rukoilla illalla ennen kuin me menemme nukkumaan. Minä olen tehnyt niin aina siitä lähtien, kun käännyin uskoon. Minä nousen ylös aamulla, ja silloin on vielä liian pimeää ja hämärää kävellä, enkä minä--minä tiedä, mihin minä olen menossa. Mutta jos minä vain pyydän Häntä ottamaan kädestäni ja johdattamaan päivän lävitse.
13. Sitten minä muistan, aivan kadun toisella puolella, kun minä olin vain nuori mies, Billy Paul oli noin kolme vuotias, tai neljä, ja me elimme aivan kadun toisella puolella. Ja eräänä iltana, hän halusi vettä juotavaksi, ja se oli keittiössä, kauha ämpärissä. Ja minä sanoin... Oi, minä olin niin väsynyt, minä olin työskennellyt kovasti koko päivän ja saarnannut puolet illasta. Ja--ja hän sanoi: "Isi, minä haluan juotavaa."
Ja minä sanoin: "Billy, mene vain sinne keittiöön, se on tuolla pienellä pöydällä." Minä sanoin... Hän nousi ylös, hieroi silmiään, ja katsoi sinne, hän sanoi: "Isi, minua pelottaa mennä." Näettekö? Ja minä sanoin: "No, se on... ei se mitään. Juokse vain sinne, kultaseni, ja ota juotavaa. Isi on niin väsynyt." Se oli vain pienen matkan päässä, kuin tuohon ikkunan luokse.
Ja hän sanoi: "Mutta minua pelottaa mennä, isi." Näettekö?
18. No, minä nousin ylös pienen kaverin kanssa. Ja hän kurotti ja otti kädestäni kiinni, ja se oli hyvä juttu; me emme olleet kävelleet pitemmälle, kuin neljän tai viiden askeleen päähän, kunnes hän osui rättiin, missä Meeda oli vahannut lattiaa, ja pieni palanen korkkia, ja tehän tiedätte, mitä tapahtuu. Ja hän vain kompuroi, mutta minä pidin häntä kädestä kiinni, ja sitten hän vain puristi kättäni paljon tiukemmin. Ja sitten minä seisoin siellä hetken aikaa, ja ajattelin: "Jumala, juuri niin." Näettekö? "Minä en halua ottaa yhtäkään askelta, ilman että Sinä pitelet kättäni, koska minä en tiedä, koska minä liukastun." Näettekö? "Niin kauan kuin minä voin tuntea Suuren, Voimakkaan kätesi pitelevän lujasti kiinni kädestäni, minä tiedän, että Sinä pidät minua ylhäällä hetkinäni..." Näettekö?
19. Niinpä minä yritän tehdä siitä tavan, pitää kättäni Hänen kädessään. Ja joskus minä olen tehnyt asioita, jotka näyttivät itsestäni naurettavilta, asioita, jotka näyttävät niin epäluonnollisilta ihmismielelle; mutta jos me vain jätämme sen rauhaan, niin silloin minä huomaan, että se oli ainoa asia, joka voitiin tehdä, ollakseen oikein. Tiedättekö, asiat, jotka eivät näytä oikeilta täällä, jos Jumala johdattaa teidät niihin, niin ne tulevat menemään oikein jossain täällä, näettekö, koska Hän tietää, kuinka johdattaa. Niinpä, nähden sen, että Hän on meidän kaikki-riittävä armomme, ja kaikki mistä meillä on tarve, tai mistä meidän tarvitsee välittää, on Hänessä, silloin asettakaamme kaikki muu syrjään, paitsi Hänet ja pidelkäämme kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä.
Revelation Chapter Four #2 - 61-0101 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti