Jos minä näen miehen kävelemässä, hienon nuoren miehen; muutaman vuoden jälkeen, te näette hänen hiustensa tulleen harmaaksi ja hiuksia on lähtenyt, hänen olkapäänsä ovat kumarassa. Kaunis nuori tyttö, seisten, jolla on pyhät, jumalalliset kasvot, ja hän seisoo ja ylistää Jumalaa; ja minä tulen takaisin muutaman vuoden jälkeen ja löydän hänet hartiat kumarassa, kantaen kahta tai kolmea lasta. No niin, oi, siellä--se näyttää, että tuossa ruumiissa on kuolema. Sillä ei ole merkitystä, kuinka hyvä se on ja kuinka ihanalta se näyttää, siinä on siltikin kuolema. No niin, minä katson, mihin suuntaan tuo henki siinä nojaa. Jos se aina edustaa Valoa, kertoen Valosta, puhuen Valosta, se on menevä Valon kanssa. Mutta jos se on aina toisella puolella, maailmassa, maailman asioissa, olleen maailman vaikutuksen alaisena, siellä ei ole mitään muuta sille, kuin että se menee pimeyteen, kun se kuolee, uloimpaan pimeyteen. Niinpä te näette, mitä me olemme, meidän täytyy muistaa, että me olemme ainoastaan sitä, mitä me olemme Jumalan armosta, ja kukaan meistä ei voi kerskua siitä. Me vain voimme kumartaa palvoen ja nöyrtyen Jumalan edessä ja antaa ylistyksen Hänelle, Hänen hyvyydestään.
63-0803E - Influence - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti