17. Ja kun me istumme, kuten hän istui noina päivinä, jos me otamme ajatuksemme pois seurakunnan huolista, jos me otamme ajatuksemme pois töistä, tai taikauskoisuuksista, joita miellä on mielissämme, ja asetamme ajatuksemme Häneen ja Hänen Läsnäoloonsa, Hän on tuleva ja tekevä saman asian tänä iltana, jonka Hän teki sokealle Bartimeukselle tuona päivänä. Jos me vain teemme sen, jos me vain pidämme mielemme Hänessä.
Ja huomatkaapa, se on silloin, kun me ajattelemme noita asioita. Raamattu sanoi: "Jos on jotakin kiitettävää, jos on jotakin apua, sitä ajatelkaa."
No niin, minä haluan kysyä teiltä kysymyksen. Mitä hyvää siitä on meille, kun me tulemme seurakuntaan ja istumme kokouksessa ja mietimme ja voimme lannistua, kun me emme saaneet rukouskorttia, tai me voimme lannistua, koska joku meidän sairaista naapureistamme sai rukouskortin, tai me voimme lannistua jostain pienestä asiasta tai muusta? Se pitää Kristuksen poissa teistä. Se on silloin, kun te ajattelette Häntä.
Se oli silloin, kun opetuslapset, ylösnousemuksen jälkeen, olivat menossa tietä pitkin Emmaukseen, kun he olivat puhumassa Hänestä, silloin Hän ilmestyi heille. Meidän mielemme on liian monessa maailman asiassa. Jos me heittäisimme nuo asiat pois mielistämme, ja ajattelisimme Häntä ja Hänen pikaista tulemustaan, seurakunnassa olisi enemmän ilmestyksiä ja voimaa. Mutta me jatkamme näiden asioiden ajattelemista... "Mitä minä teen huomenna? Mitä minä teen ensi viikolla? Pidänkö minä työpaikkani? Onko tämä..." Kaikki nuo asiat ovat Jumalan käsissä. Ajatelkaa Kristusta.
Blind Bartimeus - 57-0301 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti