Haluatteko tietää pienen salaisuuden?

Share

30-2. Te voitte saada kaikenlaisia tunteita, ja puuhailla kaikenlaista, ja kutsua sitä uskonnoksi. Pakanat tekevät samalla tavalla. Mutta antakaa minulle pyhitetty elämä, joka on kuollut ja noussut jälleen ylös Kristuksessa Jeesuksessa, joka elää Shekina-kirkkaudessa, Jumalan rakkaus heidän ympärillään; se on henkilö, jonka minä uskoisin olevan siellä. Laita minut esiripun taakse, Herran Jeesuksen veren alle. Ottakaa kaikki lahjat, joita on Kirjoituksissa. Saatana voi esittää jokaista niistä; mutta hän ei voi esittää rakkautta, koska rakkaus on todellinen. Saatana ei voi rakastaa. Se on yksi asia, mitä hän ei voi tehdä. Ja kun te tulette paikalle, että te rakastatte toinen toisiannne, ja kaikki maailma on kuolleena... Ja jos te rakastatte Jumalaa...

30-4. Minä puhuin eräälle naiselle eräänä päivänä, joka vain haukkui minua kaikilla tavoilla. Hän melkeinpä--melkeinpä antoi minulle selkäsaunan. Minä istuin toisen miehen kanssa. Ja tuo nainen sanoi: "Jatkapa kulkemista tämän paikan läpi, ja minä soitan seriffin."
Minä sanoin: "No, rakas sisar, minä olin vain... Me olemme kristittyjä; me emme tekisi sitä."
Hän sanoi: "Kristittyjä, ei sellaisia ole." Todella ilkeästi... Ja hän haukkui meitä hirvittävästi.
Minä sanoin: "Mutta, rouva, siellä on... Etkö sinä usko Jeesukseen Kristukseen."
Hän sanoi: "Oi, minä uskon Häneen, mutta en ihmisiin."
Minä sanoin: "Sinä et voi uskoa Häneen, olemalla uskomatta Hänen ihmisiinsä. Sinä et voi tehdä sitä." Oi, hän sanoi minulle kaikkea, paitsi ei kironnut. Minä kävelin ulos autolle--ulos autosta, ja menin sinne. Minä sanoin: "Sisar, me vain haluamme mennä yhden pienen paikan ohitse täällä. Se tulee menemään ihan hyvin. Minä en olisi tehnyt sitä mistään hinnasta." Minä sanoin: "Minä olen--minä olen töissä täällä."
Ja hän sanoi: "Sellaisia te olette. Te luulette, että te voitte jyrätä meidät vanhat ihmiset allenne."
Minä sanoin: "Ei, ei, ei. Se sopii. Jos sinä et halua meidän tekevän sitä. Minä en tiedä, kuinka me tulemme saamaan automme pois täältä. Me tulimme tänne. Sinun miehesi sanoi, että me voisimme tehdä niin."
"Minä en välitä, mitä hän sanoi. Te ette tee sitä."
Minä sanoin: "No, me--me tulimme tänne." Ja minä sanoin...
Hän sanoi: "Te ette voi mennä tuolle pihalle nyt."
Minä sanoin: "Rouva, näetkö tuon mudan? No, tästä paikasta ei pääsisi kymmentä jalkaa pitemmälle, tuota ruohikkoa ja kivikkoa pitkin." Minä sanoin...
Hän sanoi: "Se on sinun asiasi huolehtia siitä, mutta te ylitätte tämän paikan ja te menette... Minä menen soittamaan seriffin."
Minä sanoin: "Sinulla on täydellinen oikeus siihen, ja minä olen pahoillani siitä, että minä en tullut ja tavannut sinua miehesi kanssa." Minä sanoin: "Minä olen pahoillani siitä."

31-2. Ja hän, oi, hän raivosi, ja puuskutti, ja puhalsi, ja heilutti nyrkkiään minun kasvojeni edessä, ja kaikkea sellaista. Minä istuin siellä vanhoilla haalareillani. Ja minä sanoin: "No, minä olen todella pahoillani, että minä--minä häiritsin sinua. Minä en olisi tehnyt sitä mistään hinnasta maailmassa, sisar." Minä sanoin: "Minä olen häpeissäni itsestäni. Sinun miehesi sanoi, että se sopisi. Ja se sopii ihan hyvin." Ja minä sanoin...
Hän sanoi: "Te nuoret ihmiset luulette, että te voitte jyrätä meidät vanhat ihmiset allenne."
Minä sanoin: "Ei epäilystäkään, että sellaista tapahtui täällä naapurustossa monia kertoja. Mutta sisar, me olemme kristittyjä. Minä en asu täällä. Minä olen täällä vain auttaakseni erästä veljeä."
Hän sanoi: "Sinä olet töissä täällä? Mitä sinä teet täällä?"
Minä sanoin: "Minä olen sananpalvelija, saarnaaja."
Hän katsoi minua päästä varpaisiin; Hän sanoi: "Saarnaajako?"
Minä sanoin: "Kyllä, rouva."
Hän sanoi: "Mitä sinä teet täällä?"
Minä sanoin: "Minä yritän tehdä jotain hyvää, auttaakseni jotakuta."
"Mikä on sinun nimesi?"
Minä sanoin: "Minun nimeni on Branham."
Hän sanoi: "Oletko sinä veli Branham?"
Minä sanoin: "Kyllä."
Hän sanoi: "Anna minulle anteeksi." Ja hänen huulensa alkoivat väristä. Hän alkoi itkeä. Hän sanoi: "Minä olen langennut metodisti." Hän sanoi: "Minä olen häpeissäni siitä käytöksestä, millä minä käyttäydyin."
Minä sanoin: "Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene takaisin seurakuntaasi; menethän? Palvele Herraa Jeesusta."

32-3. Näettekö, jos te olisitte hypänneet ylös ja nostaneet metelin, ja kertoneet hänelle, että teillä on oikeus ja niin edelleen, ja te...?... Näettekö, mitä te olisitte tehneet? Vain muutama rakkauden sana menee suoraan sydämeen.
Veli, saakaamme ihmisiä esiripun sisään. Aivan.
Haluatteko tietää pienen salaisuuden? Se on se, miten minä voitan villieläimiä. Se on se, miten minä voitan sairauksia, se on rakkauden kautta. Jumalan rakkaus pakottaa meitä tekemään sellaisia asioita. Tulkaa esiripun sisälle. Ettekö tulisi tänään, kun me kumarramme päämme hetkeksi rukoukseen?

Why Are People So Tossed About - 56-0101 - William Branham