3. Mutta me olemme onnellisia ollessamme tässä seurakunnassa tänä iltana, Jumalan kunniaksi. Luottaen, että Jumala on siunaava teitä kaikkia ylitsevuotavasti ja antava teille se, mitä te olette tulleet vastaanottamaan. Ja me olemme... Tämä veli Joseph, iltaisin, kun hän tulee esittelemään, minä toivon, että minä voisin elää sen maineen mukaan, minkä hän puhuu minusta. Se on vain siksi, koska hän pitää minusta, tiedättehän. Ei siksi, että minä olisin sellaisen esittelyn arvoinen ja minä--minä olen vain Herran palvelija. Mutta hän varmasti... Hän ehkä laittaa minut sellaiseen pisteeseen, että minun täytyy elää todella hienosti, tiedättehän.
Minä luotan, että jokainen tuntee olonsa niin hyväksi kuin mahdollista tänä iltahetkenä, niin hyväksi, kuin tavallista, niin että Herra on siunaava meitä yhdessä. Monet teistä, tietysti, ovat ehkäpä tarpeessa tai sairaita, ja haluten Jumalan siunauksia. Ja emmekö me olekin onnellisia tänä iltana siitä, että meillä on Jumala, Joka voi antaa meille joitain Hänen siunauksiaan, Joka voi antaa meille ne hyvät asiat, joita me haluamme. Mitäpä, jos meillä ei olisi mitään taivaallista Isää?
4. Tiedättehän, minä--minä kerroin pojille jokin aika sitten, kun he tulivat tänne, minä sanoin, että kuinka meidän täytyykään olla onnellisia koko ajan. Jumala ei halua teidän olevan surullisia. Tiedättekö, mitä huono mieli tekee? Ja tuo vanha kiukku, se on yksi hirveimmistä asioista. Ja se--se on syynä kuuteenkymmeneen prosenttiin sairauksista, se on huono tuulisuus. Kyllä vaan, nuo kiu--kiukunpuuskat, jotka te päästätte lentoon, muistakaa, te vain kehitätte syöpää, vatsahaavaa, ja jotain sellaista, kun te teette sen. Kun te hermostutte jollekin: "Minä en mene enää takaisin sinne. Odotas, kun minä annan heidän kuulla kunniansa." Hyvä on. Muistakaa, te olette se, joka tulee maksamaan siitä. Pysykää vain onnellisina.
Pieni tarina, kertoi, että eräänä aamuna siellä oli pieni punarinta, istumassa oksalla, vihellellen pienelle kaverilleen. Tämä pieni kaveri lensi alas hänen luokseen ja sanoi: "Tiedätkö, minä olen niin--minä olen niin huolissani tänä aamuna eräästä asiasta."
Toinen sanoi: "Mistä? Me punarinnat emme ole koskaan huolissamme."
5. "Mutta minä vain mietin, jospa noilla raukoilla olennoilla, noilla ihmisillä, jotka rypistelevät kasvojaan, kun he kävelevät, minä mietin, ehkä heillä ei ole taivaallista Isää, joka huolehtii heistä, kuin meillä punarinnoilla on."
Siinäpä se on. Te ette ole koskaan kuullet yhdenkään heistä sairastavan korkeata verenpainetta, ettehän? Ei. Te ette kuule yhdenkään ambulanssin hälyttävän heidän vuokseen, tai niin edelleen (Näettekö?), he--he elävät todellisella Jumalan valmistamalla tavalla. Se on aina me, jotka teemme asiat vääräksi. Me olemme ne, jotka tunnemme tiedettä, tiedättehän; me olemme viisaita ihmisiä. Ja niinpä he... me... Linnut eivät muutu. Tiedättehän, että linnut vieläkin rakentavat pesänsä, aivan kuten he tekivän Eedenin puutarhassa; he eivät koskaan muutu. Näettekö? Me olemme ne, jotka muuttuvat. Eräs juutalainen veli... No niin, jos täällä on juutalainen, minä en tarkoita sitä; minä olen myöskin juutalainen. Niinpä tiedättehän, hän sanoi: "No niin, ihmiset ovat ongelmana." Näettekö? Hän sanoi: "Joku lintu lentää tielle saadakseen ötökän. Auto ajaa sen yli. Mutta se on ihminen." Niinpä se on totta myöskin. "Linnulla oli oikeus tuohon ötökkään, mutta--mutta ihmiset keksivät auton ja se ajoi sen yli." Näettekö, hän sanoi: "Se on ihmiset." Ja se on väärin. Me olemme ne, jotka murehdutamme maailman. Jumala loi sen ihmeelliseksi ja ihanaksi meitä varten. Mutta me murehdutamme sen omilla tavoillamme. Me olemme niin tieteellisiä, tiedättehän; kaiken pitää olla tällä tavalla, sillä tavalla, kuin me ajattelemme sen.
The Infallibility Of God's Spoken Word - 56-0404 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti