12. Mutta tämä nuori kaveri seisomassa siellä niin lähellä Iankaikkista Elämää, ja ei edes koskaan pyytänyt Sitä... No, me tuomitsemme tuon miehen, mutta tiedättekö mitä, ehkäpä sinä ja minä olemme olleet syyllisiä samaan asiaan, seisoen Iankaikkisen Elämän suulla tai kuuloetäisyydellä, katsoen Sitä, tarkkaillen Sitä, ja kävellen pois Sen luota yhtä ilmeettömästi, kuin hän käveli. Se on totta. Me olemme liian kiinnostuneita muista asioista.
Niin monet ihmiset tänä päivänä, teillä on niin paljon asioita, joita teidän täytyy tehdä. Teidän täytyy käydä kaupassa. Teidän täytyy kiirehtiä, sitä, tätä. Me olemme vain hopussa, hopussa, hopussa, hopussa, ja emmekä pääse mihinkään, mennen vain kauemmas Jumalasta koko ajan. No niin, se on totta. Ja... Mutta hän ajatteli, että hän oli suorittanut tarkalleen sen, mitä hänen oli ollut määrä tehdä ja siinä kaikki. Monta kertaa me tulemme tänne seurakuntaan, ja allekirjoitamme nimemme paperiin, ja kättelemme pastoria, olemme kastetut vedellä, ja me ajattelemme: "Me olemme nyt suorittaneet uskontomme." Ja te jätätte pääasian pois, puhumisen Herran Jeesuksen kanssa. Monta kertaa teillä on mahdollisuus ja ettekä tee sitä.
13. Minä mietin, mikä sai tämän nuoren miehen tekemään tämän. Minä voin nähdä, ehkäpä, viikkoa aiemmin, kaukana toisessa kaupungissa, mahtava harmaa synagooga, ja pastori siellä... Kutsukaamme häntä vain nimellä Tohtori Fariseukseksi. Ja minä voin nähdä hänet, kun hän kävelee edestakaisin suuria käytäviään ja hänellä on hienot matot lattialla, ja hienot huonekalut, ja talo, hieroen pieniä lihavia, pulleita käsiään, ja sanoen: "No niin, tiedättehän, minä olen kunnioitettu mies tässä kaupungissa. Minulla on tutkinto, taiteen kandidaattina. Minua kutsutaan Tohtoriksi. Kuka tahansa, kun minä menen keskustaan, he viittaavat minuun Tohtori Fariseuksena. 'Hyvää huomenta, Tohtori Fariseus.' Oi, minä olen monen majapaikan ja sen sellaisten johtaja. Ja kun klubi kokoontuu, he pyytävät minua puhumaan. Minä olen hyvin sujuva puhuja myöskin. Ja kaupunki katsoo minuun." Siinä on vain niin paljon minää: "Minä, minä, minä, minä."
14. Täällä jokin aika sitten, huomattava sananpalvelija, kirjoitti minulle kirjeen, ja se oli lyhyempi, kuin puoli sivua, minä laskin kaksikymmentä-kaksi "minää" siinä. "Minä, minä, minä. Minulla on tätä. Minulla on sitä. Minä olen..." Ja loppujen lopuksi, teillä ei ole mitään, mitä Jumala ei antanut teille. Niinpä teidän tulisi katsoa, missä Jeesus tulee mukaan.
Minä menin erääseen kapunkiin, missä heillä kerran oli oleva kokous. Ja saarnaajan kuvia oli ympäri kaupunkia: "Tämän ajan mies. Jumalan mies tätä varten, mies, jolla on sympatiaa ihmisiä kohtaan." Ja minä en koskaan nähnyt Jeesuksen Nimeä missään.
Minä ajattelin: "No, ehkä Jeesus ei ole tulossa kaupunkiin. Ehkä se on vain tuo mies." Niinpä se on totta.
Mutta vain: "Minä, minä, minä." Tällä Fariseuksella oli se, ja se on--se on silti irtonainen.
The Worst Sinner In The City - 56-0218E - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti