Vain, että sinä pääsisit ylös...

Share

104. Siellä Afrikassa jokin aika sitten, minä juttelin erään pyhän kanssa. Hän sanoi: "Veli Branham, minä tiedän, että sinä uskot yliluonnolliseen."
Minä sanoin: "Varmasti, veljeni."
Hän sanoi: "Vuosia sitten, minulla oli tapana ajatella, että minä olin joku. Minä ajattelin, että minä todella olin kristitty." Ja hän sanoi: "Sitten siellä meidän seurakunnassamme... Minun täytyi kavuta ylös kukkulaa, siitä, mihin pysäytin pienen autoni." Ja hän sanoi: "Minun täytyi kavuta kukkulaa ylös, oi, noin kolme- tai neljäsataa jaardia, ja päästäkseni pusikoiden ja sellaisten ohi, päästäkseni ylös." Ja hän sanoi: "Meillä oli rukouskokous siellä ylhäällä." Ja hän sanoi: "Minä luulin, että minä todella olin kristitty. Minä tunsin koko Raamatun, minä opiskelin koko heprean. Minä opiskelin kaikki sanojen oikeat lausumiset." Ja hän sanoi: "Kuka tahansa, joka tuli minun luokseni, minä pystyin [Veli Branham napsauttaa sormiaan--Toim.] sillä tavalla puhumaan Raamatusta. Minä tiesin, mistä minä puhuin." Hän sanoi: "Eräänä iltana, minä olin menossa sinne seurakuntaan. Meidän seurakunnassamme oli ollut paljon konflikteja. Siellä oli pieniä ryhmiä, jotka oli toisiaan vastaan. Tiedäthän, kuinka niitä nousee."
Minä sanoin: "Kyllä vaan."
Hän sanoi: "Matkallani ylös sitä kukkulaa, minä olin kävelemässä, ja yhtäkkiä minä havaitsin, että joku seurasi minua." Ja hän sanoi: "Minä ajattelin, että minä odottaisin hetken, jotta kuka tahansa se oli, saavuttaisi minua, ja minä juttelisin hänelle hetken aikaa kävellessämme tietä ylös." Tiedättehän, se on aika hyvä asia; te vain odotatte hetken. Ja hän sanoi: "Kun minä kävelin kukkulaa ylös, minä tulin sinne. Eräs mies tuli kukkulaa ylös." Ja hän sanoi: "Hänellä oli selässään säkki, joka oli paljon isompi, kuin tämä Mies. Hän vain läähätti, ja puuskutti, ja otti vain pieniä lyhyitä askelia, yrittäen päästä ylös. Ja minä sanoin: 'Kaveri, voinko minä auttaa Sinua kantamaan tämän taakan ylös kukkulalle?' Hän sanoi: "Ei, minun täytyy kantaa se.'" Hän sanoi: "Kun minä katsoin Hänen käsiinsä, minä tiesin, että se oli näky. Hänellä oli arvet käsissään. Minä kaaduin maahan, ja minä sanoin: 'Herra, kannatko Sinä maailman syntejä siinä säkissä?' Hän sanoi: 'En, minä vain kannan sinun syntejäsi, vain saadakseni sinut kukkulalle, vain, että sinä pääsisit ylös."
Sillä tavalla se on. Jos me vain katsoisimme ympärillemme, me huomaisimme Hänet kantamassa meidän syntejämme. Eikö se saa teitä tuntemaan pieneltä? Meidän ilkeät, julmat sydämemme, vain siksi että me selviämme...

The Church And Its Condition - 56-0805 - William Branham