sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Siunaus valepuvussa

Share
40. Hän antoi Elialle näyn. Minä voin nähdä hänen kävelevän katua pitkin. Herran on täytynyt kertoa hänelle tämän: "Siellä tulee olemaan vanha nainen--hän näyttää vanhalta; hän on nuori. Hänellä on kumarat hartiat; hän on... Hänen olkapäänsä ovat risaiset; hänen käsivartensa ovat ulkona hihoista. Hän on ulkona pihalla kaksi keppiä kädessään. Ja Elia, sinä tiedät, mitä se tarkoittaa, mitä tulee olemaan noin kahdeksan sadan vuoden päästä tästä hetkestä."
Ja kun hän käveli, hän näki naisen. Hän nojasi pieneen aitaan ja sanoi: "Ojenna minulle vettä."
Ja nainen kääntyi sanomaan jotain, ja hän ajatteli: "Siinä on kiltti vanha mies. Hän puhuu vähän eri tavalla, kuin tavalliset miehet."
Jumalan lapsissa on jotain, että he tuntevat toisensa, jotain, joka on aina ollut. He tuntevat toisensa. "Minun lampaani tuntevat Minun ääneni," sanoi Jeesus. Ja hän katsoi sitten, ja hän kuuli.
Hän katsoi Eliaa; hän sanio: "Tuossa vanhassa miehessä täytyy olla jotain jumalista."
Elia sanoi: "Ojenna minulle vähän vettä."
Nainen nyökkäsi päätään; hän tekisi sen, ja hän alkoi kävellä poispäin. Mitä? Sitten hän kuuli äänen uudelleen. "Ja tuo minulle pieni leipä syötäväksi, leivän palanen."
Ja nainen sanoi: "Minulla on tarpeeksi vain itselleni ja pienelle nälkää näkevälle pojalleni. Ja minä olen täällä kerätäkseni nämä kaksi keppiä. Minä olen juuri sekoittanut taikinan, valmistanut sen. Ja nyt, minulla on nämä kaksi keppiä tehdäkseni tulen leivän valmistusta varten. Ja hän ja minä syömme sen ja kuolemme."

41. Sitten hän kuuli... Hän aikoi kääntyä jälleen, ja hän kuuli äänen sanovan: "Mutta tuo minulle ensin yksi."
Mitä me opimme tässä? Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa. "Kuinka minä täytän sen?" Minä en osaa sanoa teille, mutta laittakaa Jumala ensimmäiseksi. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki nämä muut annetaan teille."
"Mutta tuo minulle ensin yksi."
Katsokaapa, hänen ei täytynyt mennä sinne ja hakea viimeiset senttinsä; hänen täytyi mennä sinne ja hakea viimeinen leivän palansa. Hänen ei täytynyt mennä hakemaan tätä, tai sitä, tai vaihtaa lääkäreitä, tai niin edelleen, jonkin pienen mitättömän jutun; vaan hänen täytyi mennä sen ainoan asian luokse, joka seisoi hänen, ja hänen lapsensa kuoleman välissä. "Tuo minulle ensin pieni leipä kädessäsi." Minä voin nähdä hänen nyökkäävään päätään, tottelevaisena. Se on se, mitä Jumala vaatii. Sekoittakaa Sana ja Henki yhteen, itsenne uhraaminen, tottelevaisuus. Kun Jumalan profeetta sanoo jonkun asian, tehkää se! Pitäkää siitä kiinni!
Hän kumarsi päänsä, "Kyllä herra." Hän lähtee.
Sitten hän kuuli suloisimman äänen, jonka hän oli koskaan kuullut, tuo kaikkiriittävä sana, jota me kaikki kuuntelemme. Sillä tuon aidan portin läpi tuli väkevä tuuli tuon profeetan äänestä; sanoen: "Sillä NÄIN SANOO HERRA..." Aamen. Se on se, mitä me odotamme kuulevamme. "NÄIN SANOO HERRA, jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle." Siinä se oli. Aamen.

42. Oi, joskus tulee pimeys. Monta kertaa me ajattelemme, että on pimeää. Teidän pitäisi seurata meitä kentälle, jos te haluatte tietää, mitä pimeys merkitsee. Me emme näe pimeyttä Amerikassa. Meillä on paljon sitä. Täällä tulee pimeä. Mutta minä tiedän, omalla tavallamme, meidän arviomme mukaan, se näyttää pimeältä. Me ajattelemme, kun me näemme ihmisiä sairaana ja kuolemassa, että se on pimeyttä...
Kävelkääpä kanssani Kalkutan katuja pitkin. Tarkkailkaa heidän tulevan siellä isojen korien kanssa, ja keräävän satoja kuolleita, laittamalla heidät päittensä päälle (Eivätkä edes tiedä, keitä he ovat.), menevät salamanterin luokse ja heittävät heidät sisään. Ainakin täällä, kun ihminen kuolee, hänellä on uskonnolliset hautajaiset. Siellä on Johanneksen Evankeliumin 14. luku hänelle. Mutta niillä ihmisillä ei ole Johanneksen Evankeliumin 14. lukua; heillä ei ole mitään kuolinilmoituksia. He vain heittävät heidät sisään ja polttavat heidät, hakevat pois kadulta. Kuoleva äiti, pienten vauvojensa kanssa siellä, ja vatsat paisuneina sillä tavalla, äiti on niin heikko, että hän ei voi nousta kadulta, kerjäten senttiä pelastaakseen lapsensa. Ja sitten katsokaapa, mitä me heitämme pois roskikseen joka Sunnuntai. Ja sitten me ajattelemme, että meillä on vaikeita aikoja. Oi, se saattaa näyttää vaikealta. Se on vaikeaa. Mutta, ystävä...

43. Erään kerran, siellä on saksalainen maalaus nimeltään "Pilvet." Se on kuuluisa maalaus, kuten maalaus siellä Kaliforniassa hautausmaalla, Forest Lawnissa. Se on niin suuri, että heidän täytyi rakentaa rakennus, mihin laittaa se, ehkäpä puolen miljoonan dollarin rakennus tai enemmänkin, laittaakseen tuon maalauksen sinne. Se on yksi suurimpia maailmassa.
Saksassa on yksi, sen nimi on "Pilvet." Ja kun te katsotte sitä, kaukaa, kun te tulette sitä kohti, se on hirvittävän näköinen näky. Se on synkkä. Oi, pilvet lyövät yhteen. Ja näyttää siltä, kuin se on kaikkein kamalin asia katsottavaksi. Raskas, synkkä päivä, pilvien muodostuessa, mutta kun te tulette todella lähelle sitä, te huomaatte, että se on Enkelien siivet lyömässä yhteen, riemuiten taivaissa.

44. Me ajattelemme, että meillä on vaikeaa. Ja joskus koettelemukset tulee. Minä ajattelen tätä näistä rullatuolissa ja näitä lapsia. Teitä siellä, sydän vaivan kanssa, voitte olla kuollut viikon päästä tästä hetkestä, syövän tuhoamana, se voi näyttää hirvittävän pimeältä, mutta jos me vain jatkamme Jumalaa kohti lähestymistä nähdäksemme Hänen tarkoituksensa, niin se on Jumalan Enkelit, valmiita riemuitsemaan voitosta, jonka Jumala haluaa antaa. Joskus se on valepuvussa.
Täällä istuu ehkäpä syntisiä, jotka ajattelevat: "Mitä minä tekisin, jos minä kuolisin tänä iltana? Mitäpä, jos tämä on viimeinen ilta, kun minä olen maan päällä? Mitä sitten?" Se voi näyttää pimeältä, se voi näyttää siltä, että te kuolette. Ehkäpä te olette täällä rukoiltavana sairautenne puolesta, ja te olette vielä syntinen. Selvittäkää välinne Jumalan kanssa ensin. Sanokaa: "Miksi minä sain tämän? Minulla on lapsia kotona." Kuinka te tiedätte, se voi olla Enkelien siivet lyömässä yhteen, yrittäen saada teitä lähemmäksi Jumalaa, niin että te voitte olla todellinen äiti tai isä noille lapsille. Näettekö?

46. Se näyttää pimeältä, kuten tuolle pienelle naiselle. Mutta jos te vain otatte Jumalan lupauksen nyt, että "kuka tahansa, joka tahtoo, antakaa hänen tulla ja juoda Elämän Vettä, Elämän Lähteestä vapaasti..."
Juokaa Vettä vapaasti. Se on kelle tahansa, joka tahtoo. Se on voitu laittaa teidän yllenne. Te olette voineet tehdä tuon pahan asian. Te saatatte tuntea tuomiota sydämessänne, te kristityt nyt, siitä, mitä minä sanoin hetki sitten, koska jokin, synti on teidän sydämessänne.
Ehkäpä se tapahtui tarkoituksella saadakseen teidät lähemmäksi Jumalaa. Se tapahtui minulle. Minun elämäni on ollut erilainen siitä lähtien, kun minä näin sen. Minä ajattelin, että minä elin oikein hienosti. Mutta minä huomasin, Jumala nostaa Kätensä kerran, ja Saatana sai minut. Me olemme kuolevaisia. Ja se oli vain siunaus valepuvussa. Se saa minut arvostamaan Häntä enemmän nyt tietäessäni, että Hän on rakastava, ja halukas tuomaan meidät takaisin.
Jos te olette tuossa tilassa tänä iltana, ja te ette tunne Jumalaa, ja teillä on tuomio sydämessänne; se näyttää teistä hirvittävän pimeältä ja sairaus ja niin edelleen; tutkitkaa sydäntänne hetken nyt, kun me rukoilemme ja nähdkää, onko siellä mitään, joka tuomitsee teidät, tai pitää teitä parantumasta, tai pitää teitä menemästä taivaaseen. Jos siellä on, niin menkäämme lähemmäksi alttaria sitten ja huomatkaamme, etteikö se vain ole Enkelien siivet lyömässä yhteen. Se ei ole synkkä kuva; se on Jumala yrittämässä saada teitä lähemmäksi Häntä. Hän rakastaa teitä ja Hän haluaa teidät.

48. Rukoilkaamme, kun me kumarramme päämme. Ennen kuin rukoilemme, suokaa minun kysyä, jos täällä olisi... Kuinka moni tässä kuulijakunnassa tänä iltana haluaisi kohottaa kätensä ja sanoa: "Veli Branahm, muista minua rukouksessa tänä iltana. Minä myöskin haluan päästä lähemmäksi Jumalaa." Katsokaa käsiänne, oi, ympäri rakennusta. "Minä haluan päästä lähemmäksi Jumalaa. Minä tarvitsen Jumalaa. Minä tarvitsen Sinua, Oi, minä tarvitsen Sinua. Joka hetki minä tarvitsen Sinua. Siunaa minua nyt, Pelastajani, minä tulen Sinun luoksesi."
Oletteko te tehneet kaiken, mitä te vain tiedätte tehdä? Jos te olette tehneet--täyttäneet jokaisen vaatimuksen, te olette katuneet syntejänne, te olette tulleet kastetuiksi, ja te--te olette tehneet kaiken, mitä te vain tiedätte tehdä, ja vieläkin näyttää siltä, kuin Jumala ei vastaa, no niin, minä aion pyytää teitä: "Pitäkää kiinni." Pitäkää vain kiinni siitä; Jumala on valtaistuimella. Hän tietää kaiken teistä. Jos teillä on tuomiota sydämessänne, te voitte ajatella jotain, mitä te olette tehneet, mitä teidän ei olisi pitänyt tehdä, jokin pieni synti, pieni asia, jonka te teitte, mitä teidän ei olisi pitänyt tehdä, silloin minä pyydän teitä katumaan sitä.

47. Ja syntinen ystävä, jos sinä et ole koskaan vastaanottanut Kristusta Pelastajanasi, ja et tunne Häntä Pelastajanasi, ja sinä olet täällä tänä iltana, suo minun kutsua sinut tulemaan.

The Reaction To An Action - 59-0810 - William Branham

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

"..,jokin pieni synti, pieni asia, jonka te teitte, jota teidän ei olisi pitänyt tehdä,silloin minä pyydän katumaan sitä." Tuo kohta puhutteli tosi voimakkaasti:)