74. Mutta tarkkailkaapa, matkallaan he olivat menossa sen lävitse. No niin, Jumala sanoi: "Minä täytän teidän tarpeenne."
Eikö se ole kuitenkin outoa, minä haluan teidän huomaavan tämän: Ensimmäinen paikka, mihin he menivät, oli synnin erämaa. Eikö se olekin outoa, että Jumalan polku johtaa sinne? Suoraan Punaisen Meren ääreen, missä heidän matkansa katkesi, suoraan synnin erämaan läpi, suoraan koettelemukseen, aivan kaikkiin sellaisiin, onko se totta?
Mutta tiedättekö, sillä tavalla Jumala johtaa meitä, eikö niin? Jotkut läpi veden, jotkut läpi tulvien, jotkut läpi syvien koettelemusten, mutta kaikki läpi Veren. Onko se totta? Jokaisen piikkipensaan, ja koettelemuksen läpi Hänen armonsa on turvallisesti tuonut minut tähän asti; armo on vievä minut eteenpäinkin. Se on totta.
Läpi monien vaarojen, verkkojen, ja ansojen, minä olen jo tullut. Hänen armonsa on tuonut minut turvallisesti tähän saakka, se on armo, joka vie minut eteenpäinkin. Minä vain uskon Häneen; minä en tiedä miksi. Mitä huominen pitää sisällään, minä en tiedä. Mutta minä tiedän, Kuka pitelee huomista. Se on pääasia.
Speak To This Rock - 53-1115 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti